Haastattelin Johannes Karjulaa keväällä ilmestyvään Arvovalta-kirjaan arvoista ja johtamisesta. Johanneksen ajatuksiin voi tutustua osin jo tämän blogin kautta.
YRITTÄMISEEN LIITETÄÄN USEIN KOVAN TYÖN TEKEMINEN. Monen yrittäjän tarinoissa kuvastuu pitkät työpäivä ja työntäyteiset viikonloput. Miltä kuulostaa yrittäminen, jossa kahdeksan tunnin työpäivä riittää, vaikka olisi mukana usean yrityksen toiminnassa? Johannes kuvaa itseään myynti- ja markkinointihenkiseksi moniyrittäjäksi. Hän on useammassa yhtiössä mukana omistaja- tai hallitusroolissa, päätoimenaan Trustmary Oy:n toimitusjohtajuus.
JOHANNES TUNNISTI PARI VUOTTA SITTEN AJANKÄYTÖLLISEN HAASTEEN. ”Koen, että 40 tuntia viikossa täytyy jakaa fiksusti, ettei minua koeta vapaamatkustajaksi yhtiöissä, joissa olen mukana”. Johanneksen piti pohtia aidosti omia arvojaan. Hän joutui miettimään, ovatko oma henkinen jaksaminen ja perhe niin vahvoja arvoja, että pystyy luopumaan osin työhön liittyvistä intohimoista. ”Kivun kautta tein päätökset ja selkeiksi oman roolini yhtiöissä, joihin pystyin käyttämään aikaani ja jäin pois sieltä, missä olisi tarvittu panostustani enemmän”.
JOHANNES TYÖSKENTELEE MAKSIMISSAAN 8 TUNTIA PÄIVÄSSÄ ja ajattelee lainalaisuutta, että työ täyttää helposti sille asetetun ajan. ”Kysymys onkin, teetkö fiksuja asioita?” Johanneksen mielestä se on merkittävä arvokysymys. Hän asetti läsnäolon tärkeämmäksi arvoksi, kuin työssä kellon ympäri oleminen. ”Oman ajankäytön johtaminen on itselle ollut todella tärkeäksi. Teen vain sitä mitä kalenterissani lukee. Se on ollut fiksu valinta ja pakottanut johtamaan omaa ajankäyttöä”.
”JOKU VOI AJATELLA, ETTÄ OLEN KALENTERIN ORJA. Teen juuri sitä, mitä kalenterissa lukee ja siellä on kaikki ylhäällä, mitä pitää tehdä. Ajattelen, että kalenteri on minun orjani”. Johannes pohtiikin tavoitteitaan mahdollisimman realistisesti, jotta voi toimia lupaustensa mukaisesti. ”Sitä ei kestä kukaan kauaa, että kokee olevansa tavoitteistaan jäljessä”.
JOHANNEKSEN JOHTAMASSA YRITYKSESSÄ ON POHDITTU PALJON ARVOJA. On tehty esimerkiksi harjoituksia, joka on perua hänen omista oivalluksistaan. ”Kuka minä olen” -harjoitus tehdään 3-4 kk sen jälkeen, kun uusi työntekijä on tullut töihin firmaamme. Harjoituksen tarkoituksena on tunnistaa omat arvot ja myös ei arvojen mukaiset -toiminnat. Harjoitus tähtää yksilölliseen hyvinvointiin ja se tehdään aina itselle. Trustmeryssa on 44 työntekijää ja keski-ikä on alle 30 vuotta. Johannes kokee, että siinä iässä mietitään juuri arvoihin liittyviä asioita. ”Arvotehtävät on otettu erittäin hyvin vastaan ja osa työntekijöistä on pyytänyt, että ne pitäisi toteuttaa uudestaan”.
EROJA NUOREMPIEN JA KOKENEEMPIEN TYÖNTEKIJÖIDEN ARVOISSA. Merkityksen tunne työstä erottaa hänen mukaansa nuoret ja vanhemmat eniten toisistaan. Vanhemmille ihmisille työ ei ole niin itsestään selvyys. He saavat merkityksen tunteen työstään helpommin, koska heillä on töitä, työkavereita ja siitä maksetaan palkkaa. Nuorilla työn merkityksen tunne on monipuolisempi. ”Palkkaus, esimiesasema tai vastuu hallinnollisista töistä tai muista ihmisistä eivät ole pääasia, vaan heidän täytyy olla mukana ”siistissä jutussa” ja isossa merkityksellisessä työssä. Nuoren ajattelu työhön on paljon hedonistisempi ja hänen oma elämän missio täytyy toteutua työn kautta”.
TOIMISIVATKO JOHTANNEKSEN YRITYKSEN JOHTAMISTAVAT, että mietitään henkilökohtaisia haaveita ja arvoja, myös työpaikoissa, joissa on kokeneempia työntekijöitä? ”Jos menisin esittämään käytössämme olevia metodeja lähellä eläkeikää oleville työntekijöille, heidän ensireaktio luultavasti olisi, että olen sekaisin ja minut luettaisiin ”self help”-tyypiksi. Kuitenkin samat kysymykset heitäkin piinaavat, mikä on tehtäväni ja miksi olen olemassa”. Vanhemmat työntekijät eivät ole Johanneksen mukaan tottuneet siihen, että tunteista, haavekuvista tai arvoista puhuttaisiin työyhteisössä, eivätkä he osaa sellaista edes odottaa. ”Nuoremmat eivät välttämättä edes tiedä muusta, jos ovat olleet sellaisessa työpaikassa työuransa alusta lähtien”.
MIKSI YRITYKSIIN ON AIKANAAN MUODOSTUNEET HIERATKIAT, vastuut, velvoitteet ja johtoryhmät? ”Vanhemmat ihmiset tietävät, miksi ne on muodostuneet. Syy on yleensä ollut yrityksen etu. Nykyisissä bisneksissä toiminta on muuttunut osin siten, että onko yrityksen tärkein mittari enää tulos vai hyvinvoivat ihmiset ja missio?” Johannes ajattelee, että siinä on jonkinlainen kuilu välissä. Pitäisi kysyä, mitä sellaista kokeneilla työntekijöillä on, joka on ehtymättömästi niin tärkeää, että myös jokaisen nuoren kannattaisi noudattaa ja pitää siitä kiinni? ”Muutoksessa kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, mikä ei muutu. Siinä ollaan arvovalintojen äärellä”.
PITÄISIKÖ ARVOT-SANA TAI SIIHEN LIITTYVÄ RETORIIKKA UUDISTAA? Joidenkin katse lasittuu välittömästi, kun aletaan puhumaan arvoista ja nousee ajatus, että nyt puhutaan jostain utuisesta ja epäkonkreettisesta hömpästä, joka ei kosketa minua. Johannes nostikin esille sen, että joidenkin yritysten verkkosivuilta löytyvät arvolinjaukset ovat ennen kaikkea markkinointiviestiä. Ne eivät välttämättä tarkoita mitään. ”Jos tehdään pistokoe yrityksen julkilausutuista arvoista, niin tietääkö jokainen työntekijä arvot ja miten ne näkyvät hänen työssään, valinnoissaan sekä arjen tilanteissa?”.
MITEN ARVOILLE KÄY TULEVAISUUDEN TYÖYHTEISÖISSÄ? Samaan aikaan tulee nuorempia työntekijöitä töihin ja vanhemmat pysyvät töissä. ”Yritysten vastuu työntekijöiden hyvinvoinnista ja jaksamisesta kasvaa”, uskoo Johannes. Siitä on selkeitä merkkejä liittyen työterveyteen. ”On sykemittauksia, unianalyysejä, kuntomittauksia, ennakoivia huoltoja, psykoterapioita ja ne tulevat lisääntymään. Pelottavaa siinä on se, että emme saisi unohtaa yksilön henkilökohtaista vastuuta omasta elämästään. Ei saisi mennä siihen, että työpaikka ratkaisee kaikki henkilökohtaisen elämän haasteet. Pitäisi kyetä vetämään rajat siihen, miten pitkälle mennään”. Johannes tunnistaa, että Trustmaryssa on joskus liiketoiminnan kustannuksella tehty työhyvinvointia. Se johtuu halusta auttaa ja olla ihmisiä lähellä. ”On ollut osittain vaikeampaa vetää rajaa, että milloin työntekijän täytyy pohtia uutta työpaikkaa. Vaikka yhtiöllä on iso vastuu työntekijän hyvinvoinnista, ei kuitenkaan ole tarkoitus muuttua kuntoutuslaitokseksi tai psykoterapeutiksi”.
Haastattelun ja paljon muuta voit lukea kokonaisuudessaan tuoreesta Arvovalta-kirjasta.
Jukka Saksi
KTT, MBA, viestintä- ja tekoälykouluttaja, advisor
+358405018357
jukka.saksi@johtajaonmedia.fi
TILAA MAKSUTON UUDISTUSKIRJEENI
”Autan organisaatioita viestimään avoimesti ja hyödyntämään tekoälyä johtamisen, viestinnän ja arvojen vahvistamiseksi” kouluttajan sekä advisorin rooleissa.
Arvovalta-kirjan (2020) ja Johtaja on Media! -kirjan (2016) kirjoittaja. Toiminut yli 10 v johtamistehtävissä ennen yrittäjyyttä. Alunperin artesaani, jonka jälkeen aikuisopiskellut MBA ja kauppatieteiden tohtori. Väitöskirja finanssialan johtajuudesta (2013).
Löytyy Twitteristä, Linkedinistä, Facebookista, Instagramista, Threadsista ja BlueSkysta. Linkit sisältöihin ja palveluihin löytyvät täältä.
