Viime vuosina maailma on muuttunut yhä voimakkaammin vastakkainasettelun näyttämöksi. Yhteiskunnallinen keskustelu ei ole pelkästään politisoitunut – se on myös kärjistynyt tavalla, joka muuttaa koko sen dynamiikan, miten valta ja vaikutusvalta jakautuvat.

Yhtäällä on ihmisryhmä, joka uskoo demokratiaan, avoimeen vuoropuheluun ja yhteisiin sääntöihin. Tämän sivistyneen maailman perusajatus on, että ihmiset voivat ymmärtää toisiaan, tehdä yhteistyötä ja rakentaa parempaa tulevaisuutta. Vastapuolella on voimia, jotka eivät noudata samoja sääntöjä. Niitä ei sido sopimukset, moraali tai häpeä, ja ne ovat valmiita käyttämään valtaa ja manipulointia häikäilemättömästi.

Näemme tämän ilmiön konkreettisesti ajassamme. Donald Trump, Elon Musk, Vladimir Putin ja Andrew Tate edustavat osaltaan tätä suuntausta – he hyödyntävät vaikutusvaltaansa häikäilemättä, kyseenalaistavat demokraattisia rakenteita ja käyttävät vahvaa, yksinkertaistettua narratiivia omien tavoitteidensa ajamiseen. Mukana on myös monia miljardöörejä ja yritysjohtajia, joiden toimintatavat ja arvot eivät pohjaudu yhteiseen hyvään vaan ensisijaisesti vallan ja taloudellisen vaikutusvallan kasvattamiseen.

Pimeän puolen voima: yhteistyö ilman luottamusta

Yksi pimeän puolen vahvuuksista on sen kyky yhdistää voimansa silloin, kun se hyödyttää sen edustajia. Vaikka heidän keskinäinen luottamuksensa voi olla olematonta, he ymmärtävät voivansa saavuttaa enemmän, jos toimivat yhdessä. He jakavat saman häikäilemättömän ajattelutavan, jossa säännöt ja moraali ovat vain esteitä matkalla valtaan ja vaikutusvaltaan.

Tämä on nähty konkreettisesti Trumpin ja Putinin suhteessa. Vaikka Trumpin kaltaisiin hahmoihin ei voi luottaa – eivätkä he itsekään luota toisiinsa – heidän yhteistyönsä on silti ollut tuhoisaa. Trump on toiminut lyhytjänteisesti, vailla strategista ajattelua, mutta hänen impulsiivisuutensa ja jatkuva kaaoksen lietsomisensa ovat palvelleet Putinin kaltaisia toimijoita, jotka osaavat hyödyntää tätä pitkäjänteisesti. Putin puolestaan, agenttikoulutuksensa ja strategisen ajattelunsa ansiosta, on osannut käyttää hyväkseen tilanteita, joissa demokraattinen maailma ei ole osannut reagoida riittävän nopeasti.

Pimeän puolen toimijoita yhdistää voimakas vallanhalu, kyvyttömyys empatiaan ja narsistinen käytösmalli. Tämä tekee heidän liittoutumisistaan erityisen vaarallisia, koska heidän toimintansa on arvaamatonta. Koska heidän agendansa on ensisijaisesti heidän oma etunsa, heidän sitoumuksensa eivät kestä, mutta ne voivat silti aiheuttaa valtavaa tuhoa ennen kuin hajoavat.

Sivistyneen maailman haaste: hidas reagointi ja keskinäinen kritiikki

Samaan aikaan demokraattiset yhteiskunnat ovat usein altavastaajina. Sivistyneen maailman ihmiset analysoivat, pohtivat ja ihmettelevät – mutta toimivat hitaasti. He pöyristyvät, kauhistelevat ja kritisoivat toisiaan, mutta tämä ei pimeän puolen toimijoita hetkauta, koska heillä ei ole moraalia eikä häpeää. He tietävät, että sillä välin kun arvoliberaali yhteiskunta järkyttyy ja yrittää ymmärtää, he ehtivät tehdä uusia liikkeitä ja siirtää pelilaudan asetelmia yhä enemmän itselleen edullisiksi.

Tämä näkyy erityisesti Trumpin toimintamallissa. Hän ei välitä seurauksista, vaan iskee joka päivä uuden kohun, uudet valheet, uuden vihollisen. Hänen taktiikkansa on jatkuva liike, jatkuva kaaos – ja sen keskellä demokraattinen maailma yrittää epätoivoisesti pysyä perässä. Hän ei jää puolustautumaan, vaan hyökkää aina uudelleen. Kun yksi skandaali alkaa laantua, hän aloittaa seuraavan.

Tällaisessa asetelmassa on perusteltua kysyä: miten sivistynyt yhteiskunta kykenee taistelemaan sellaista vastaan?

Miten hyvän puoli voi puolustautua?

Jos tilanne jatkuu näin, sivistyneen maailman vaikutusvalta heikkenee. Mutta onko olemassa keinoja vahvistaa demokraattisten ja eettisten arvojen asemaa ilman, että samalla menetetään se, mikä tekee niistä arvokkaita?

  1. Rehellinen ymmärrys tilanteesta

    • Ensimmäinen askel on tunnustaa, että kaikki eivät pelaa samoilla säännöillä. Tämä ei tarkoita, että itse pitäisi luopua eettisyydestä tai oikeudenmukaisuudesta, mutta se tarkoittaa, että on oltava realistinen. On nähtävä, että häikäilemättömät toimijat eivät ole kiinnostuneita neuvotteluista tai yhteisistä säännöistä – he käyttävät niitä vain silloin, kun se palvelee heidän etuaan.

  2. Vahvempi ja vaikuttavampi viesti

    • Sivistyneellä maailmalla on usein monimutkaisempi ja pohdiskelevampi viesti, mutta se ei tarkoita, että sen tarvitsisi olla heikko. Voisiko demokraattiset ja eettiset arvot tuoda esiin samalla tavalla vahvasti, selkeästi ja tunteisiin vetoavasti kuin pimeä puoli tuo omansa?

  3. Rohkeampi osallistuminen keskusteluun

    • Tällä hetkellä moni rakentavasti ajatteleva ihminen vetäytyy keskusteluista, koska ne tuntuvat liian aggressiivisilta tai polarisoituneilta. Tämä on ymmärrettävää, mutta se jättää tilaa juuri niille voimille, jotka eivät kaihda manipulaatiota tai häikäilemätöntä toimintaa. Jos maltillinen enemmistö ei nosta ääntään, se antaa tilaa niille, jotka tekevät sen.

  4. Laajempi keskustelu arvoista ja ihmisyydestä

    • Mediassa ja julkisessa keskustelussa keskitytään usein teknisiin ja poliittisiin kysymyksiin – mitä seuraavaksi tapahtuu, mitkä ovat taloudelliset vaikutukset, miten eri strategiat toimivat. Tämä on tärkeää, mutta voisiko rinnalle nostaa laajemman, syvemmän keskustelun arvoista ja moraalista? Filosofit, teologit ja psykologit voisivat tuoda tähän näkökulmia, jotka auttaisivat ymmärtämään paitsi maailmantilannetta, myös ihmismielen toimintaa siinä.

Onko vielä aikaa?

Historia on osoittanut, että demokratia ja sivistys eivät säily itsestään – niitä on puolustettava aktiivisesti. Jos häikäilemättömät voimat vahvistuvat ilman vastavoimaa, ne voivat muuttaa yhteiskuntia peruuttamattomasti. Demokratialle, tasa-arvolle ja muille tärkeille arvoille käy huonosti, jos hyvä puoli ei yhdisty ja opettele taistelemaan arvojensa puolesta.

Tarvitaan vahvaa johtajuutta, joka kykenee kokoamaan ihmisiä ja viestimään selkeästi. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ja Suomen presidentti Alexander Stubb ovat esimerkkejä siitä, miten sivistyneellä, demokraattisella johtajuudella voi olla voimaa. Stubb on noussut yhdeksi Euroopan keskeisistä voimista – hänen kykynsä yhdistää dialogi, kansainvälisen politiikan syvä ymmärrys ja selkeä johtajuus on juuri sellaista, mitä tarvitaan tässä ajassa.

Mutta poliitikot eivät riitä. Tarvitaan suuri määrä vaikutusvaltaisia tahoja puolustamaan demokratian arvoja. Tarvitaan karismaattisia johtajia ja vaikuttajia yrityselämästä, julkiselta sektorilta ja järjestöistä. Tarvitaan luovan alan supertähtiä, muusikoita, taitelijoita, näyttelijöitä ja kirjailijoita. Tarvitaan reilua peliä puolustavia urheilijoita kasvoiksi pimeää puolta vastaan.

Mutta yksi kysymys jää: Miten hyvän puoli löytää voimansa ennen kuin on liian myöhäistä? Eikö tästä pitäisi puhua julkisesti enemmän?

Jukka Saksi
KTT, MBA, viestintä- ja tekoälykouluttaja, advisor
+358405018357
jukka.saksi@johtajaonmedia.fi

TILAA MAKSUTON UUTISKIRJEENI

”Autan organisaatioita viestimään avoimesti ja hyödyntämään tekoälyä johtamisen, viestinnän ja arvojen vahvistamiseksi” kouluttajan sekä advisorin rooleissa.

Arvovalta-kirjan (2020) ja Johtaja on Media! -kirjan (2016) kirjoittaja. Toiminut yli 10 v johtamistehtävissä ennen yrittäjyyttä. Alunperin artesaani, jonka jälkeen aikuisopiskellut MBA ja kauppatieteiden tohtori. Väitöskirja finanssialan johtajuudesta (2013).

Löytyy  Linkedinistä, Facebookista, Instagramista, Threadsista ja BlueSkysta. Linkit sisältöihin ja palveluihin löytyvät täältä.