Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, miten ihmiset suhtautuvat tekoälyyn työpaikoilla.
Omissa tekoälykoulutuksissani olen huomannut yhden asian yhä uudelleen. Usein juuri se osallistuja, joka suhtautuu tekoälyyn kaikkein kriittisimmin, nostaa esiin keskustelun kannalta erittäin tärkeän kysymyksen.
Se voi liittyä vastuuseen, työn laatuun, tietoturvaan, asiakkaisiin tai siihen, mitä tapahtuu ihmisen omalle ajattelulle, jos tekoälyä aletaan käyttää liian automaattisesti.
Siksi ajattelen, että kriittisyys tekoälyä kohtaan ei ole ensisijaisesti ongelma, joka pitäisi poistaa. Se voi olla arvokasta tietoa, jota johdon, esihenkilöiden ja myös kouluttajien kannattaa kuunnella.
Hyvä tekoälykoulutus alkaa ennen koulutusta
Olen itse pyrkinyt rakentamaan tekoälykoulutukset niin, että kriittisyydelle jää tilaa.
Ensimmäinen asia on kohderyhmän ymmärtäminen. Sama koulutus ei sovi kaikille, koska ihmisten tehtävät, kokemukset ja tarpeet ovat erilaisia.
Toinen tärkeä asia on ennakkokysely. Toteutan usein ennen koulutusta anonyymin kyselyn, jossa kysyn myös huolista, esteistä ja epäilyistä. Näin esiin nousee usein asioita, joita ihmiset eivät muuten sanoisi ääneen.
Kolmas asia on dialogi. Koulutustilanteessa pitää olla mahdollista haastaa, kysyä ja olla myös eri mieltä. Ajattelen, että kouluttajan tehtävä ei ole vakuuttaa osallistujia tekoälyn erinomaisuudesta, vaan auttaa heitä muodostamaan realistinen käsitys sen mahdollisuuksista ja rajoista.
Neljäs tärkeä asia on konkretia. Mitä lähempänä esimerkit ovat osallistujien todellista työtä, sitä helpompi tekoälyä on tarkastella realistisesti.
Silloin keskustelu ei jää siihen, onko tekoäly hyvä vai huono asia.
Voimme sen sijaan pohtia, missä siitä on oikeasti hyötyä, missä sitä ei ehkä kannata käyttää ja millaisia rajoja sen käyttö tarvitsee.
Kun innostamista vähentää, kiinnostus voi kasvaa
Olen huomannut jotain kiinnostavaa.
Kun ihmisille ei yritetä liian voimakkaasti kertoa, kuinka hieno asia tekoäly on, moni antaa itselleen helpommin luvan tutkia sitä avoimesti.
Silloin ihmisen ei tarvitse ensin päättää, onko hän tekoälyn puolesta vai sitä vastaan.
Hän voi yksinkertaisesti kokeilla, kysyä, epäillä ja muodostaa oman näkemyksensä.
Ajattelen, että juuri tässä syntyy kestävämpi tapa oppia.
Kriittisyys ja kiinnostus eivät ole toistensa vastakohtia. Ihminen voi suhtautua tekoälyyn kriittisesti ja silti haluta oppia käyttämään sitä hyvin.
Tekoäly ei tule työpaikoille tyhjiössä
Tämä ei ole vain tekninen kysymys.
Ihmiset eivät kohtaa tekoälyä irrallaan muusta työelämän todellisuudesta. Jos samaan aikaan puhutaan tehokkuudesta, säästöistä, työn muutoksesta tai henkilöstövähennyksistä, tekoälyä koskevat viestit saavat helposti toisenlaisen merkityksen.
Tällaisissa tilanteissa ihmiset tekevät tulkintoja siitä, mitä tekoälyn käyttöönotto tarkoittaa heidän omalle työlleen, asemalleen ja tulevaisuudelleen.
Silloin kyse ei ole enää vain teknologiasta.
Kyse on myös luottamuksesta, oikeudenmukaisuudesta ja kokemuksesta siitä, tuleeko ihminen kuulluksi.
Tuoreessa Kriisiviestintä 2026 -tutkimuksessani haastattelin 62 kriisiviestinnän, viestinnän ja johtamisen ammattilaista 61 organisaatiosta. Yksi tutkimuksesta noussut teema liittyi juuri siihen, miten muuttunut arvo- ja mediaympäristö sekä tekoäly vaikuttavat organisaatioiden luottamukseen ja maineeseen.
Tekoäly näyttäytyi haastatteluissa kaksijakoisesti. Se voi auttaa esimerkiksi seurannassa, analysoinnissa ja tilannekuvan muodostamisessa, mutta samalla siihen liittyy kysymyksiä aitoudesta, väärästä tiedosta, vastuusta ja tiedon laadusta.
Myös päätösten oikeudenmukaisuus nousi esiin. Ihmiset eivät arvioi vain sitä, mitä organisaatiossa päätetään. He arvioivat myös sitä, miten päätökset tehdään ja miten niistä viestitään.
Kriittinen työntekijä voi nähdä jotain tärkeää
Ajattelen, että kriittisiä ääniä ei pitäisi tulkita liian nopeasti muutosvastarinnaksi.
Kriittinen työntekijä voi huomata riskin, jota innostunut johto ei vielä näe. Hän voi nostaa esiin kysymyksen, joka liittyy asiakkaisiin, työn laatuun, vastuuseen tai oikeudenmukaisuuteen.
Jos nämä äänet vaimennetaan, huolet eivät välttämättä katoa.
Samalla organisaatio voi menettää arvokasta tietoa siitä, mitä ihmiset näkevät ja kokevat.
Tämä liittyy suoraan myös maineeseen ja työhyvinvointiin.
Jos ihmiset kokevat, etteivät he voi puhua huolistaan avoimesti tai että heidän kriittisyytensä tulkitaan väärin, luottamus voi vähitellen heikentyä.
Tekoäly voi auttaa ajattelemaan paremmin
Yksi minua kiinnostava kysymys on myös se, mitä tapahtuu ihmisen omalle ajattelulle tekoälyn käytön lisääntyessä.
Tekoälyllä voimme tuottaa enemmän ja nopeammin. Se voi auttaa analysoimaan, jäsentämään ja löytämään uusia näkökulmia.
Mutta ehkä tärkeämpi kysymys on, ajattelemmeko samalla paremmin.
Jos tuotamme enemmän mutta havainnoimme vähemmän, tehokkuus ei välttämättä tarkoita parempaa lopputulosta.
Ajattelen, että asiantuntijuutta, arvoja, eettisiä periaatteita ja vastuuta ei pidä ulkoistaa tekoälylle.
Teknologia voi auttaa meitä ajattelemaan paremmin, mutta sen ei pitäisi vapauttaa meitä ajattelemasta.
Siksi tekoälyn käyttöönotossa ei ehkä kannata kysyä vain sitä, kuinka nopeasti saamme ihmiset käyttämään uusia työkaluja.
Ehkä tärkeämpi kysymys on, millaisen tilan rakennamme sille, että ihmiset voivat oppia, kokeilla, epäillä, kysyä ja muodostaa oman näkemyksensä.
Jos haluat tutustua tarkemmin Kriisiviestintä 2026 -tutkimuksen havaintoihin, löydät tutkimukseen liittyvät sisällöt täältä.