Viime aikojen keskustelut rakentavasta viestinnästä pistävät pohtimaan, kuinka vaikeaa viestintä voikaan olla. Tietynlainen kulminaatiopiste saavutettiin liittyen Pekka Saurin totetuttamaan #rakentavatwiittaaja -tunnustukseen, jota hän jakoi viikottain noin vuoden verran. Pekalle sai lähettää Twitterissä ehdotuksia palkittavista ja hän itse päätti, kenelle tunnustuksen antaa.

Teema herätti varsin hyvää keskustelua siitä, mitä on rakentava viestintä ja mikä merkitys sillä on. Moni sai myös sitä kautta kiinnostavia ja samankaltaiset arvot jakavia uusia seurattavia. Kesän 2019 aikana Pekka alkoi saada kuitenkin myös negatiivista palautetta. Joidenkin mielestä hän käytti valtaa kyseenalaisesti jakaessaan tunnustuksia oman harkintansa mukaan, omassa ”kuplassaan”.. Moni twitteristi puolusti aiheen tärkeyttä, mutta lopulta Pekka päätyi lopettamaan tunnustusten jakamisen.

Negatiivinen nettikeskustelu on kaikille tuttu ilmiö

Onko syytä huolestua? Miksi näin relevantista aiheesta nousee niin ristiriitaisia näkökulmia? Otettiinko asia liian vakavasti? Kannattaako enää mistään viestiä, kun joku kuitenkin suuttuu? Twitteriä pidetään Suomessa ns. ”eliitin kuplana”, eikä kanavaa seuraamattomat ehkä ole törmänneet tähän teemaan aiemmin. Sen sijaan negatiivisiin kommentteihin ja suoranaiseen vihapuheeseen on luultavasti tutustunut jokainen nettiä tai somea käyttävä. Vastakkainasettelua on somessa erittäin helppo saada aikaan. Ns. mielensä pahoittajia löytyy joka kanavasta ja lähdemme helposti mukaan provokaatioihin, jolloin negatiivisen kehän debatti on valmis. Siitä harvoin kukaan saa hyötyä, pelkkää pahaa oloa. Moni, jolla olisi paljon some-sisältöjen kautta annettavaa, on jättäytynyt monen some-kanavan ulkopuolelle negatiivisen ympäristön takia.

Ulkoistammeko oman vastuumme teknologialle?

Usein kuulee kommentoitavan, että some tai netin anonyymit keskustelupalstat ovat syypäitä siihen, että keskustelun taso on vajonnut niin alhaiselle tasolle. Vai olisiko niin, että näillä argumenteilla ulkoistamme oman vastuumme teknologialle? Ihmiset kuitenkin tuottavat pääosin itse kaikki keskustelusisällöt. Mistä sitten johtuu, että nykyisin halutaan niin paljon loukata, loukkaantua ja luoda näkemäämme negatiivista keskusteluilmapiiriä? Minulla ei ole siihen vastausta, mutta toivon, että aihetta ei yhteiskunnassa sivuuteta, vaan pohditaan siihen ratkaisuja. Pekka avasi osaltaan teemaa ja siitä kannattaa jatkaa.

Mediallistuminen tarjoaa paremmat mahdollisuudet auttaa kuin koskaan aiemmin

Haluaisin tuoda esille, että somessa on paljon hyödyllistä, toisten auttamiseen ja palvelemiseen tähtäävää sisältöä. Somen laatu perustuu hyvin paljon sille, kenen kanssa olemme verkottuneita ja keitä eri kanavissa seuraamme. Sitä kautta muotoutuu myös kuluttamamme sisältö. Mediallistunut toimiympäristö tarjoaa enemmän mahdollisuuksia auttaa, tukea, kannustaa, rohkaista, oppia ja oivaltaa, kun koskaan aiemmin. Käytämmekö silloin mahdollisuuksia oikein, jos myrkytämme itseämme ja mahdollisesti muita sidosryhmiämme huonoilla sisällöillä?

Onko vaarana kuplaantua jos ei seuraa erimielisiä?

Puhutaan myös siitä, että jos ei verkotu ja seuraa erimielisiä ajatustesi kanssa, on vaarana ”kuplautua”. Uskon, että meistä jokainen kuplautuu jollain tavoin, koko maailmaa on enää mahdoton tunnistaa. Itse olen tehnyt valinnan, että en seuraa somessa heitä, jotka havaintojeni mukaan haluavat tietoisesti loukata toisia tai aiheuttaa vihapuhetta. Kyse on arvoista, ei siitä, että jollain olisi erilainen näkemys, vaan siitä, miten hän kohtelee muita. Meillä jokaisella on oikeus tehdä sellaisia valintoja. Eri media-areenoiden kautta saamme joka tapauksessa osamme ympäristössä olevista vihapuheista, jolloin liian syvä kuplaantuminen tietyissä some-kanavissa ei ole uskoakseni vaarallista. Ajattelisin, että miksi myrkyttää itseään sielläkin, missä voi inspiroitua, oppia ja latautua?

Somesta parempi rakentava viesti kerrallaan

Somen keskustelua on mahdotonta kontrolloida ja se saattaa pelottaa. Voimme kuitenkin täysin kontrolloida omaa viestintäämme. Jos pohdimme aina ennen viestimme lähettämistä tai kommentointia, että loukkaammeko sillä jotain ja edustaako se arvomaailmaamme, syntyy somesta parempi ympäristö viesti kerrallaan. Tarkoittaako se, että pitäisi olla kaikkien kanssa samaa mieltä ja mielistellä? Mielestäni ei. Ajattelen, että voimme itse päättää, miten suhtaudumme eriäviin näkemyksiin ja kannanottoihin. Hyväksymmekö ne ja arvostammeko lähtökohtaisesti niitä, vai pahoitammeko heti mielemme ja haemmeko vastakkainasettelua jykevällä vastakommentilla? Siinä meille kaikille pohdittavaa ja samalla keskusteltavaa myös tulevien sukupolvien kanssa.

Väittelyn sijaan dialogia

Sen sijaan, että opettelisimme väittelyä, uskon, että meidän kannattaisi opetella enemmän dialogia. Siihen some antaa oivalliset mahdollisuudet. Se on meistä itsestämme kiinni ja tämän yritän itsekin muistaa. Erityisesti aihe koskettaa johtajia, joita usein seurataan tarkasti. Jos arvot teemana kiinnostavat, voi niiden hyödyntämiseen johtamistyössä sekä viestinnässä tutustua alla olevan oppaan kautta.

Opas Arvoihin

Jukka Saksi
toimitusjohtaja, KTT, MBA

+358405018357
jukka.saksi@johtajaonmedia.fi
@JukkaSaksi

PYYDÄ YHTEYDENOTTOA