Monella johtajalla ja asiantuntijalla olisi paljon annettavaa keskusteluihin somessa, mutta moni pelkää vastakkainasettelun kautta syntyvää negatiivista keskustelun kierrettä. Varotaan tuomasta esiin mielipiteitä, joista joku voi pahoittaa mielensä, suuttua ja aloittaa kriittiset vastaväitteet. Näyttää, että erityisesti ne koetaan vaikeiksi hallita Twitterissä. Koen itse saaneeni Twitteristä paljon hyötyä ja jaan siksi muutamia havaintojani siitä, miten negatiivisia keskusteluita voi välttää. Toivottavasti saat niistä itsellesi hyötyä.
Metsä vastaa usein niin kun sinne huudetaan
Kokemukseni pohjalta negatiivista dialogia on helppo saada aikaan kärjistämällä ja laukomalla mustavalkoisia ”totuuksia”. Se voi myös olla jollekin tarkoituksenmukaista, ja jokainen saakin valita oman viestintätyylinsä. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että ei aina, mutta usein metsä vastaa siten kuin sinne huutaa. Useimmiten on olemassa tapoja saada aikaan rakentavaa keskustelua, mutta tuoda silti esille eriäviäkin näkemyksiä.
Kerro havainnoista ja kolmannen osapuolen kokemuksista
Yksi hyväksi havaittu malli on kertoa havainnoista, siitä, mitä on kokenut, nähnyt ja havainnoinut asioita liittyen johonkin tiettyyn teemaan. Samoin kolmannen osapuolen kokemusten jakaminen on hyvä tapa nostaa esille epäkohtia tai hyviä käytänteitä ilman, että puhut niitä totuutena. Esimerkiksi itse aloitin vuosia sitten Johtaja on Media! -teeman sisällöt haastattelemalla useita kokeneita johtajia. Kerroin sisällöissäni heidän omia kokemuksiaan johtamisen haasteista ja mahdollisuuksista. Kukaan ei lähestynyt sisältöäni siitä kulmasta, että olisin puhunut ”potaskaa”, koska vältin tuomasta niitä ”totuuksina”. Olen testannut myös suorasukaisempaa tapaa viestiä ja se tuottaa useimmiten myös kriittisempiä vastauksia.
Lisää mukaan oma synteesi
Kun olet nostanut jotain teemaa esille havaintojen ja toisten kokemusten kautta, voit lisätä mukaan omaa näkemystäsi, osaamistasi, luoda kokonaisuudesta synteesiä. Itse aloin koota näkemyksiä useista haastatteluista huomioimalla asioita, jotka nousivat keskustelussa esille, ja myös asioita, joista ei juurikaan puhuttu, mutta jotka koin itse merkityksellisiksi. Siitä alkoi muodostua Johtaja on Media! -keskustelu ja uskaltaisin jo arvioida, että pienimuotoinen ilmiö. Onnekseni se on ollut ainakin toistaiseksi rakentavaa ja monelle hyötyä tuottavaa.
Somessa on helppo provosoida ja provosoitua
Olen twiitannut tähän mennessä noin 20.500 krt. Niiden kokemusten perusteella puhutaan aika hiuksenhienosta erosta siihen, miten keskustelu lähtee negatiiviseksi tai pysyy rakentavana. Ensisijainen vaikutin on sillä, miten itse aloittaa keskustelun, mikä on sen sävy. Sen jälkeen on iso rooli sillä, miten itse reagoi palautteisiin ja kommentteihin. Provosoidunko itse kommentista, joka ärsyttää tai josta huomaa, ettei vastapuoli ole ymmärtänyt (tai halunnut ymmärtää) kirjoittamaani mielestäni oikein? Olen yrittänyt oppia näkemään kyseiset hetket, jolloin kannattaa laskea kymmeneen ennen vastaamista. Monta kertaa olisi tehnyt mieli paukaista omasta mielestä hyvä ”vastapallo” kommentiksi. On kuitenkin hyvä miettiä sitä, että keskustelua saattaa seurata sadat tai tuhannet tahot. Minkälaisen kuvan annat itsestäsi avauksillasi, kommenteillasi ja vastauksillasi? Erityisesti pohtisin aihetta, jos työskentelisin vastuullisessa johtamis- tai asiantuntijatehtävässä. Some-keskustelusi vaikuttavat maineeseesi ja myös arvosi välittyvät sitä kautta sidosryhmillesi. Myös Google muistaa viestimme armottomasti.
Asiantuntija voi myös kysyä
Olen pohtinut usein myös sitä, kuka on oikeassa. Onko oikeastaan asioita, joissa olisi vain yksi totuus? Ajattelen, että kenenkään asiantuntijuus ei happane siitä, että esittää kysymyksiä ja on valmis kuuntelemaan toisten kokemuksia, näkemyksiä ja mielipiteitä. Negatiivisesta dialogista on harvoin hyötyä, jos haluaa saada omaa näkökulmaansa menemään perille. Jos siis haluat välttää turhaa vastakkainasettelua, kannustan rakentamaan johtajuuden ja asiantuntijuuden auttamisen varaan. Jos lähtökohtana on sidosryhmien palveleminen eikä niinkään oman egon pönkittäminen, vaikuttaa sekin siihen, miten viestintääsi somessa suhtaudutaan. Itseään kehuva ja toisia haukkuva taho saa varmasti osakseen negatiivista viestintää.
Someraivo vai rakentavuus?
Herättäisin kysymyksen siitä, että miten voimme jokainen omalta osaltamme vaikuttaa viestintäkulttuuriin, erityisesti somessa. Mitä jos kääntäisimme käsityksemme väittelyn voittamisesta? Mitä jos ajattelisimme, että osapuoli, joka ei provoidu ja joka kykenee tuomaan näkemyksensä ja mielipiteensä esille loukkaamatta muita, olisi ns. ”voittaja”? Että rakentavasta tavasta viestiä tulisi meille tärkeämpi arvo kuin siitä, että ”sainpahan sanottua”? Se tarkoittaisi varmaankin sitä, että joutuisimme välillä puremaan hammasta ja olemaan somessa rakentavampia, mitä ehkä haluaisimme olla. Olisiko siitä haittaa?
Jukka Saksi
KTT, MBA, viestintä- ja tekoälykouluttaja, advisor
+358405018357
jukka.saksi@johtajaonmedia.fi
TILAA MAKSUTON UUDISTUSKIRJEENI
”Autan organisaatioita viestimään avoimesti ja hyödyntämään tekoälyä johtamisen, viestinnän ja arvojen vahvistamiseksi” kouluttajan sekä advisorin rooleissa.
Arvovalta-kirjan (2020) ja Johtaja on Media! -kirjan (2016) kirjoittaja. Toiminut yli 10 v johtamistehtävissä ennen yrittäjyyttä. Alunperin artesaani, jonka jälkeen aikuisopiskellut MBA ja kauppatieteiden tohtori. Väitöskirja finanssialan johtajuudesta (2013).
Löytyy Twitteristä, Linkedinistä, Facebookista, Instagramista, Threadsista ja BlueSkysta. Linkit sisältöihin ja palveluihin löytyvät täältä.
