Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on tehnyt poikkeuksellisen näkyväksi johtamistavan, jossa ennakoimattomuus, itsekeskeisyys ja yhteisten sääntöjen ohittaminen ovat vallankäytön keinoja. Kun toimintaan ei voi luottaa, luottamus rapautuu nopeasti, ei siksi että virheitä tehtäisiin, vaan siksi ettei kukaan tiedä, millä logiikalla päätöksiä tehdään.
Akateemikko Martti Koskenniemi on kuvannut tätä historian "pähkähullun ruhtinaan" kehyksellä. Se auttaa ymmärtämään, miksi modernin diplomatian ja rationaalisen päätöksenteon oletukset eivät tällaisen vallankäytön edessä toimi. Sama kehys auttaa hahmottamaan myös sitä, mitä pienemmässä mittakaavassa tapahtuu työyhteisöissä ja organisaatioissa.
Tämä ei ole vain maailmanpolitiikkaa
Sama narsistinen ja autoritäärinen johtamislogiikka koskettaa myös meidän omia yhteisöjämme, jos sille annetaan tilaa.
Suomi on tunnettu korkeasta luottamuksesta ihmisten, instituutioiden ja työyhteisöjen välillä. Se on yksi tärkeimmistä vahvuuksistamme. Juuri siksi on elintärkeää, ettemme rapauta sitä sallimalla johtamistapoja, joissa valtaa käytetään pelolla, ennakoimattomuudella ja ihmisiä välineellistäen.
Luottamus ei ole tunne eikä klisee. Se on arjen rakenne. Se syntyy hitaasti ja katoaa nopeasti, kun puhe ja teot eivät kohtaa. Usein ihmiset eivät vastusta ääneen, vaan alkavat varmistella, vetäytyä ja vaieta. Organisaatio voi näyttää ulospäin toimivalta, mutta sen kyky uudistua heikkenee.
Siksi arvot ovat nyt todellisessa testissä
Arvot eivät ole sitä, mitä sanomme olevamme. Ne ovat sitä, mitä puolustamme silloin, kun se maksaa.
Työelämä on murroksessa. Taloudellinen epävarmuus, työttömyyden kasvu ja tekoälyn muuttamat työn rakenteet pakottavat tekemään vaikeita päätöksiä. Juuri näissä tilanteissa selviää, ohjaavatko arvot todella toimintaa vai jäävätkö ne vastuullisuuslinjausten kauniiksi sanoiksi.
Trump näyttää maailmalle, mitä tapahtuu, kun epäluottamus normalisoituu ja vallankäyttö irtoaa yhteisistä arvoista. Me emme voi vaikuttaa Yhdysvaltain presidentin valintaan, mutta voimme vaikuttaa siihen, millaista johtajuutta hyväksymme omissa yhteisöissämme, työpaikoilla ja organisaatioissa.
Luottamus on Suomen kilpailuetu ja henkinen turvaverkko
Sitä ei pidä uhrata narsistiselle ja autoritääriselle johtamiselle, ei missään mittakaavassa.
Kysymys jokaiselle meistä:
Missä kohdissa omissa yhteisöissämme arvojen puolustaminen maksaa eniten, ja mitä tapahtuu, jos silloin vaikenemme?