Tekoälykielimallien perusviesti on houkutteleva:
"Tekoäly tekee puolestasi, nopeasti, vaivattomasti ja tehokkaasti. Se ehdottaa jatkuvasti uusia asioita, joita se voisi hoitaa puolestasi, kirjoittaa, tiivistää, analysoida ja jopa päättää."
Tämä lupaus osuu suoraan kiireiseen arkeen, mutta ajattelen, että juuri tässä piilee laiskan tekoälyn käytön suurin riski.
Laiska käyttö ei synny vain huolimattomuudesta, vaan siitä, että asetelma ohjaa alusta asti ulkoistamiseen.
Kun kone tarjoaa valmiita vastauksia, oma ajattelu alkaa helposti väistyä taka-alalle. Huomaamatta syntyy tilanne, jossa tekoäly alkaa tehdä meidän prosessejamme puolestamme, sen sijaan että se tukisi omaa ajatteluamme.
Olen itse pyrkinyt kääntämään tämän asetelman toisin päin
Minulla on ajatus, idea tai kysymys, jota haluan työstää tekoälyn kanssa.
Minä määritän, mitä olen tekemässä, miksi se on tärkeää ja mihin suuntaan haluan sitä viedä. Tekoäly auttaa minua kirkastamaan, haastamaan ja laajentamaan ajattelua, mutta ei korvaa sitä.
Käytännössä tämä tarkoittaa muutamia hyvin konkreettisia tapoja toimia:
- Ajattelen ensin itse. Kirjoitan tai sanon ääneen omin sanoin, mitä olen tekemässä ja miksi. Vapaa ajatustenjuoksu riittää. Tämä vaihe pakottaa jäsentämään tarkoituksen, rajaukset ja oman näkemyksen jo ennen kuin tekoäly tulee mukaan.
- Suhtaudun tekoälyn ensimmäiseen vastaukseen aina luonnoksena. En pidä sitä lopputuloksena, vaan lähtökohtana. Katson, mikä ei tunnu omalta, mikä on liian yleistä ja mikä jää vajaaksi.
- Käyn tietoista dialogia. Pyydän tekoälyä muokkaamaan, täsmentämään ja kehittämään vastausta nimenomaan siihen suuntaan, mitä itse haluan. Tässä iteratiivisessa kehässä ajattelu usein syvenee yllättävän paljon.
- Pidän päätösvallan itselläni. Tekoäly voi ehdottaa, mutta minä valitsen. Lopullinen versio syntyy vasta, kun olen itse viimeistellyt sen, muokannut kielen, sävyn ja näkökulman omakseni ja varmistanut, että se heijastaa arvojani.
Ajattelun tukeminen ja prosessien ulkoistaminen ovat eri asioita
Pidän myös tärkeänä erottaa ajattelun tukemisen ja prosessien ulkoistamisen toisistaan.
Joitain rajattuja, toistuvia tai teknisiä tehtäviä voi olla järkevää automatisoida. Mutta silloin vastuun, laadun ja eettisten periaatteiden on oltava poikkeuksellisen selkeitä.
Kielimalleja käyttäessä ajattelen niitä ensisijaisesti ehdotuskoneina, en asiantuntijoina tai päätöksentekijöinä.
Innostuksen riski
Yksi usein aliarvioitu riski liittyy innostukseen. Tekoäly tekee asioita nopeasti ja ruokkii helposti uteliaisuutta.
Jos tähän ei pysähdy, määrä alkaa huomaamatta korvata laatua.
Tämä näkyy yleensä myös ulospäin. Kun teksteistä tai tuotoksista alkaa huomata, että ne ovat selvästi tekoälyn tekemiä, kyse ei ole siitä, että tekoälyä on käytetty, vaan siitä, että sitä on käytetty laiskasti.
Kuka tässä ajattelee?
Ehkä tärkeämpi kysymys ei lopulta ole, käytätkö tekoälyä vai et, vaan tämä: kuka tässä ajattelee? Sinä vai kone?
Parhaimmillaan tekoäly auttaa saamaan oman potentiaalin esiin selkeämmin, terävöittää ajattelua ja vapauttaa aikaa olennaiseen.
Se tapahtuu kuitenkin vain silloin, kun ihminen johtaa prosessia, eikä anna prosessin johtaa itseään.
Jätänkin ilmaan kysymyksen: Miten sinä pidät huolta siitä, että tekoäly tukee ajatteluasi, eikä ala ajatella puolestasi?