Törmäsin käsitteeseen grandioosi ajatusharha kuunnellessani psykologian tohtori Jan-Erik Steinbergin podcast-haastattelua, jossa hän kuvasi tätä ilmiötä.
Jäin pohtimaan asiaa pidempään. Kun aloin yhdistellä Steinbergin kuvausta omiin havaintoihini sosiaalisesta mediasta ja tekoälyn käytöstä, huomasin jotain olennaista.
Tämä ei ole marginaalinen ilmiö.
Se on yllättävän yleinen ja tunnistettava.
Ajattelen, että grandioosissa ajatusharhassa on kyse hyvin inhimillisestä kokemuksesta. Meillä on taipumus kokea oma ajatus erityisen kirkkaana ja valmiina, joskus jopa poikkeuksellisen oikeana. Se tuntuu vakuuttavalta, vaikka todellisuudessa ajattelu olisi vielä kesken.
Usein unohdamme, että varmuuden tunne ei ole sama asia kuin ymmärrys.
Sosiaalinen media opetti meidät varmuuteen
Kun tätä ilmiötä tarkastelee hieman laajemmin, huomaa miten hyvin se istuu siihen kehitykseen, jota olemme jo käyneet läpi sosiaalisen median kanssa. Some antoi meille äänen ja mahdollisuuden osallistua keskusteluun, mikä oli monella tavalla arvokasta. Samalla se kuitenkin muutti keskustelun dynamiikkaa. Näkyvyyttä ei saanut pelkästään harkinnalla, vaan usein varmuudella. Selkeä ja itsevarma viesti levisi helpommin kuin keskeneräinen pohdinta.
Vähitellen opimme toimimaan tässä ympäristössä.
Tekoäly viimeistelee ajatuksen ennen kuin olemme ajatelleet loppuun
Nyt tekoäly tuo tähän uuden kerroksen. Se ei ainoastaan mahdollista ajatusten jakamista, vaan myös viimeistelee ne. Se tekee ajatuksista sujuvia, jäsenneltyjä ja vakuuttavia hyvin nopeasti. Kun oma alustava ajatus kohtaa tämän tuen, syntyy helposti kokemus, että ajatus on valmis.
Ajattelen, että juuri tässä kohtaa grandioosi ajatusharha voimistuu.
Riski ei ole teknologia itsessään, vaan se, että alamme luottaa liikaa siihen muotoon, jonka se antaa ajattelullemme. Jos hyväksymme tuotokset sellaisenaan, ilman että itse pysähdymme ajattelemaan, kyseenalaistamaan ja täydentämään niitä, oma ajattelumme voi hiljalleen jäädä taka-alalle. Tämä ei tapahdu kerralla, vaan vähitellen ja huomaamatta.
Ulospäin saatamme näyttää entistä vakuuttavammilta. Samalla on mahdollista, että ajattelun syvyys ei kehity samaa tahtia.
Vaikutukset luottamukseen ja johtamiseen
Tämän vaikutukset näkyvät usein viiveellä. Yksi keskeisimmistä on luottamus. Jos viestimme on sujuvaa ja varmaa, mutta ei riittävän harkittua, syntyy ristiriita, joka alkaa ajan myötä rapauttaa uskottavuutta.
Ajattelen, että tämä on erityisen tärkeä kysymys johtamisen näkökulmasta. Kyse ei ole vain yksilön tavasta käyttää tekoälyä, vaan siitä, millainen ajattelun kulttuuri organisaatioissa rakentuu. Onko tilaa keskeneräisyydelle, kysymyksille ja eri näkökulmille, vai alkaako varmuus korvata pohdinnan.
Koska jos tähän ei kiinnitetä huomiota, vaikutukset voivat näkyä nopeasti luottamuksessa.
Tärkeämpi kysymys kuin mitä tekoälyllä voi tehdä
Usein keskustelu tekoälystä keskittyy siihen, mitä sillä voidaan tehdä. Se on tärkeää, mutta olen alkanut pohtia, että ehkä tärkeämpi kysymys on se, mitä se tekee ajattelullemme.
Muuttuuko tapamme ajatella huomaamatta, ja tunnistammeko itse, missä kohtaa näin tapahtuu.
Ajattelen, että meillä on vielä mahdollisuus valita suunta. Voimme käyttää tekoälyä ajattelun tukena tai huomaamattamme ajattelun korvikkeena.
Ero on pieni, mutta seuraukset voivat olla merkittäviä.
Jos tämä herättää ajatuksia, olen viime aikoina fasilitoinut keskusteluja organisaatioissa juuri tästä teemasta, ajattelusta, luottamuksesta ja johtamisesta tekoälyn aikakaudella.
Jos haluat pohtia, millainen puheenvuoro tai valmennus voisi herättää näitä ajatuksia teidän organisaatiossanne ja synnyttää avointa, fasilitoitua keskustelua, olen mielelläni käytettävissä.