Ajattelen, että yksi aliarvostetuimmista kasvun riskeistä liittyy arvoihin.
Ei teknologiaan, ei strategiaan, vaan siihen, miten arvot todella elävät päätöksenteossa silloin, kun kasvu, raha ja paine lisääntyvät.
Olen saanut viime vuosina sparrata muutosjohtamista, viestintää, arvoja ja tekoälyä monenlaisissa organisaatioissa. Samalla olen palannut yhä uudelleen johtajuuden peruskysymyksiin. Yksi havainto nousee toistuvasti esiin: johtajien arvokäsitys ja johtamisfilosofia ovat yllättävän pysyviä.
Arvot eivät muutu helposti – ne paljastuvat
Ajattelen, että meillä jokaisella on syvälle rakentunut tapa hahmottaa oikea ja väärä, hyväksyttävä ja ei-hyväksyttävä. Se ei synny strategiakalvosta eikä vastuullisuusraportista, vaan elämänkokemuksesta, historiasta ja niistä ympäristöistä, joissa olemme oppineet toimimaan.
Siksi arvot eivät myöskään muutu helposti.
Ne tulevat näkyviin erityisesti kahdessa tilanteessa: paineen alla ja tilanteissa, joissa kontrolli hellittää.
Työelämässä tämä näkyy usein peilaamisena. Arvoista puhutaan juhlapuheissa ja raporteissa, mutta niitä ei ole kunnolla kytketty arjen päätöksentekoon. Usein arvot on ulkoistettu viestinnälle, HR:lle tai vastuullisuusrooleihin.
Kasvu tekee arvoista konkreettisia
Ongelmat alkavat tyypillisesti silloin, kun yritys kasvaa.
Kasvun myötä raha, vastuu ja näkyvyys lisääntyvät. Ennemmin tai myöhemmin jokainen kasvava yritys kohtaa tilanteen, jossa liiketoiminnallisesti järkevä päätös on ristiriidassa sen kanssa, mitä yritys sanoo edustavansa.
Nämä hetket eivät ole poikkeuksia. Ne ovat väistämättömiä.
Usein kyse ei ole siitä, että arvot hylätään kerralla, vaan siitä, että kompromisseja tehdään vähitellen. Suurin riski ei ole yksittäinen kompromissi, vaan se, ettei ole yhteistä ymmärrystä siitä, missä vaiheessa raja ylittyy.
Arvot valintakriteereinä – kehitys, joka osui oikeaan
Kirjoitin jo vuonna 2020 kirjassani Arvovalta, että arvot tulevat nousemaan yhä tärkeämmiksi valintakriteereiksi asiakkaille, työntekijöille ja sijoittajille.
Ajattelin, että tulemme näkemään yhä enemmän kriisejä, jotka eivät synny yksittäisistä virheistä, vaan arvoristiriidoista – siitä, että yritysten puheet ja teot eivät enää kohtaa.
Digiajassa tämä kehitys on nopeutunut. Arvoristiriidat eivät jää sisäisiksi, vaan nousevat julkisuuteen nopeasti ja hallitsemattomasti.
Arvojen valkopesu on tikittävä aikapommi
Valkopesu ja pinkkipesu eivät ole vain viestinnällisiä virheitä.
Ne ovat tikittäviä aikapommeja.
Ne syntyvät tilanteissa, joissa viestimme arvoista ja vastuullisuudesta, joita emme ole valmiita – tai kykeneviä – toteuttamaan silloin, kun ne maksavat jotakin. Usein tämä ei ole tietoista, vaan seurausta siitä, että arvot elävät eri todellisuudessa kuin liiketoiminnan paineet.
Ja kaikkein vaarallisinta on se, että organisaatio ei itse huomaa olevansa ristiriidassa arvojensa kanssa.
Neljä tapaa suhtautua arvoihin kasvun keskellä
Olen hahmottanut neljä tapaa, joilla organisaatiot käytännössä toimivat.
- Arvot rakennetaan kunnolla alusta asti
- Kasvua rajataan tietoisesti
- Arvot päivitetään ja jäsennetään systemaattisesti kasvun jälkeen
- Jatketaan kuten ennen ja muokataan arvot sen mukaisiksi
Neljäs vaihtoehto on usein vaiettu, mutta todellinen. Se on rehellinen tie, mutta se rajaa myös ulos ne sidosryhmät – erityisesti institutionaaliset sijoittajat – jotka joutuvat toimimaan yleisesti hyväksyttyjen arvojen ja vastuullisuuslinjausten mukaisesti.
Lopuksi
Ajattelen näin: arvot eivät ole helppo asia. Ja jos joku sanoo, että arvot ovat helppoja, hän ei todennäköisesti näe kokonaisuutta.
Arvot ovat vaikeita juuri siksi, että ne koskettavat meitä syvemmältä kuin yksikään prosessi, työkalu tai strategia. Ja juuri siksi ne ansaitsevat tulla käsitellyiksi vakavammin kuin usein uskallamme.