Ravinnon ja liikkumisen asiantuntijat muistuttavat usein, että hyvinvointi ei synny yksittäisistä ponnistuksista, vaan siitä, mitä teemme arjessa toistuvasti.
Ei siis siitä, mikä on tehokkainta teoriassa, vaan siitä, mikä todella toteutuu käytännössä.
Ajattelen, että sama pätee tekoälyn käyttöön, viestintään ja asiantuntijuuden rakentamiseen.
Hyödyt eivät synny yksittäisistä oivalluksista tai onnistuneista kokeiluista, vaan siitä, että tekeminen muuttuu rutiiniksi. Samalla tavalla myös luottamus omaan osaamiseen rakentuu hitaasti, toistojen ja johdonmukaisuuden kautta.
Helppous houkuttelee ja siinä piilee riski
Olen pohtinut yhä enemmän myös ilmiön toista puolta ja siitä keskustelimme myös YLE:n radiohaastattelussa viime vuoden joulukuussa, kun sain olla kertomassa tekoälyn laiskan käytön riskeistä.
Tekoäly tarjoaa meille helpon tien. Nopeat vastaukset, valmiit rakenteet ja tunne tehokkuudesta. Ja usein se toimii aivan hyvin.
Mutta jos tästä tavasta tulee pysyvä toimintamalli, maksamme siitä hinnan.
Tämä ei ole vain tekninen kysymys, vaan ajattelun kysymys.
Olen havainnut, että keskeinen kysymys ei ole, käytämmekö tekoälyä, vaan miten käytämme sitä.
Ajattelun ulkoistamisen riski
Jos ulkoistamme ajattelumme tekoälylle, työ voi nopeutua hetkellisesti. Samalla oma harkinta, luovuus ja kyky muodostaa näkemyksiä alkavat kuitenkin heikentyä.
Se tapahtuu usein huomaamatta.
Hetken kuluttua saatamme olla nopeampia, mutta ajattelultamme kapeampia.
Toinen suunta on mahdollinen
Tätä voi tarkastella myös toisesta näkökulmasta.
Tekoälyä voi käyttää tavalla, joka haastaa omaa ajattelua. Se voi auttaa jäsentämään monimutkaisia asioita, tuomaan uusia näkökulmia ja pakottaa tarkentamaan omia ajatuksia.
Silloin tekoäly ei korvaa ajattelua, vaan vahvistaa sitä.
Ajattelisin, että juuri tässä kulkee yksi tämän hetken keskeisistä rajoista.
Kysymys, joka jää meille
Tämä ei ole vain yksilön valinta, vaan myös johtamisen ja kulttuurin kysymys.
Millaisia toimintatapoja organisaatioissa syntyy? Kannustetaanko ajatteluun vai valmiiden vastausten käyttöön?
Lopulta kysymys on kuitenkin hyvin henkilökohtainen.
Rakennammeko arkea, jossa tekoäly tukee ajattelua, vai arkea, jossa se vähitellen korvaa sen?
Ehkä tärkeämpi kysymys on:
Miten pidät huolta siitä, että oma ajattelusi pysyy mukana?
Jos haluat keskustella siitä, millä tavalla tätä voi viedä käytäntöön, ota vapaasti yhteyttä.
Olen kouluttanut ja sparrannut lukuisia johtoryhmiä, viestintätiimejä ja esihenkilöryhmiä hyödyntämään tekoälyn kielimalleja tavalla, joka säästää aikaa ja parantaa työn laatua, mutta ei ulkoista ajattelua.
Voin avata, mistä osa-alueista tämä lähestymistapa koostuu ja miten räätälöin sen aina asiakasorganisaation tilanteeseen ja tarpeisiin sopivaksi.